1176365999148122

Ajattelin ennen, että en koskaan tule olemaan tarpeeksi hyvä ihmisenä tai kotini riittävän kaunis visuaalisesti. Minä olin rikki sekä viallinen. Kotini oli äärettömyyden keskipiste, avaruuden musta aukko. Mielessäni siinsi ajatukset loputtomasta suosta, josta en tulisi koskaan nousemaan kohti täydellisyyttä. En tuntunut löytävän ulospääsyä tästä pohjattomasta suosta, joka yhtenään veti minua alaspäin vailla päämäärää.

Ajatusmaailmassani tapahtui kuitenkin yllättäen suuri muutos, elämän purjeen kääntävä tuulenpuuska. Törmäsin nimittäin sattumalta Marie Kondon kirjoittamaan kirjaan nimeltään KonMari – Siivouksen elämänmullistava taika (voit lukea lisää törmäyksestäni blogistani. Kirjassaan Marie Kondo kehottaa pyrkimään täydelliseen lopputulokseen heti. Hän kertoo, että pysyvän elämänmullistavan taian voi kokea vain, jos noudattaa kirjan ohjeita pilkulleen sekä napakalla tahdilla. Kirja inspiroi minua suuresti ja sainkin ammennettua siitä elämääni runsaasti erilaisia oppeja. Pilkulleen en kuitenkaan menetelmää ole noudattanut. Japanilainen kulttuuri on melko erilainen kuin meidän suomalaisten ja siksi se ei aivan täydellisesti istu suomalaiseen kulttuuriin. KonMarin oppeja voi kuitenkin hyvin soveltaa omaan elämäänsä sopivaksi, aivan kuten minäkin olen tehnyt. Kirjaa lukiessani tuhlasin paljon aikaa omille ajatuksilleni. Ehkä juuri siksi se auttoi minua ymmärtämään elämää ja ennen kaikkea mielen sisäisiä liikkeitäni paremmin. Aloin käsittämään lukuisia eri asioita laajemmin sekä hahmottamaan mitä täydellisyyden tavoittelu todellisuudessa on.

Mirella Ruotsalainen

Täydellisyys määritellään usein asioiden määränpääksi ja sillä ajatellaan olevan tietty päätepiste. ”Sitten, kun olen laiha… Sitten, kun kotini on puhtaan valkoinen… Sitten, kun en enää itke turhasta…”. Suurimman paineen täydellisyyden tavoitteluun luo ihminen itse. Kukaan ei tule kenellekään sanomaan (tai ei ainakaan pitäisi tulla) kuinka juuri sinun tulisi toimia omassa elämässäsi, kuinka kasvattaa lapset tai kuinka kotisi tulisi sisustaa kauniiksi, jotta se näyttäisi yhtä täydelliseltä kuin Avotakan keskiaukeaman avara lukaali. Jokainen luo itse mielikuvansa omasta täydellisestä maailmastaan ja näin ollen vaikeuttavat omaa täydellistä matkaansa turhaan. Jatkuva täydellisen päätepisteen tavoittelu tekee ihmiselle vain hallaa. Tällä ajatusmallilla mielihyvän tunnetta ei koskaan tule ja asiat jäävät puolitiehen. Etukäteen suunniteltu matka tuottaa suuria pettymyksiä ja tuottaa yhtä tyhjän olon kuin hillomunkki, jonka sokerit joku on jo valmiiksi nuollut ja hilloakin on enää hädin tuskin jäljellä.

Jos täydellisyys olisi määränpää, niin olisiko täydellinen elämä yhtä kuin kuolema? Elämästä tekee täydellisen eletty elämä ja tehdyt asiat, ei elämän päätepiste. Päättyipä se sitten mullan alle, mereen tai vaikka jälkeläisten takan reunalle. Täydellistä elämää ei tulisi nähdä suorituksena, valtavan ahdistavana päättökokeena siitä kuinka elämä on ollut ihanan täydellistä. Täydellisyyttä ei ole olla täydellinen suorittaja ja virheetön ihmisyksilö, joka suorittaa annetut tehtävät robotin tavoin. Täydellisyyttä on osata olla oma itsensä, mieltää omat mielenkiinnon kohteensa ja oppia virheistään. Täydellisyyttä on myös kyky nähdä asiat monelta kantilta sekä pyrkiä tekemään omasta matkastaan mahdollisimman miellyttävä, inhimillisyyden rajoissa. Itselleen on oltava armollinen, olla joustava ja kohtuullinen. Elämästä tekee täydellistä, kun sitä uskaltaa elää omilla ehdoillaan.

Täydellisyyden tavoittelussa ei ole olemassa sitä lopullista päätepistettä, joten sen varaan täydellisyyttä on turha lähteä rakentamaan. Täydellisyys ei ole pysyvä tila, koska ihmisen mieli muuttuu jatkuvasti. Elämän varrella ihminen kasvaa ja oppii koko ajan, joten se päähänpinttymä täydellisyyden huipusta siirtyy aina vain kauemmaksi. Siitä syystä täydellisyys ei olekaan se kuuluisa määränpää, vaan kuljettu matka sen tavoitteluun. Matka pitää sisällään asioita, joista olemme kiinnostuneita oppimaan, jotka toivottavasti opimme ja jotka lopulta miellyttävät silmiämme sekä mieliämme tulevaisuudessa. Täydellisen päätepisteen saavuttaminen ei ole menestys, vaan nauttiminen matkasta kohti haluttua tulosta sen sijaan on.

Täydellisyyden tavoittelu on normaalia ja oman hyvinvoinnin kannalta jopa suositeltavaa, jos sen tekee oikein ja itseään satuttamatta. Täytyy muistaa, että täydellisyyden tavoitteluun ei tarvitse muita, koska se lähtee ihmisestä itsestään. Muihin vertaaminen tai muiden arvosteleminen ei tee sinusta tai kodistasi täydellistä. Sinä luot itse oman mielikuvasi täydellisestä sinusta tai kodistasi. Täydellisyydellä ei ole yhtä tiettyä määritelmää, koska täydellisyys on katsojan silmissä. Mielen ja kodin kauneus piilee loputtomassa oppimisen ja ilon matkassa. Kun yrität parhaasi, olet täydellinen. Se, jos mikä, on täydellisyyttä.

Artikkelin kirjoittaja on japanilaisesta KonMari-metodista inspiroitunut sekä elämän mystisiä sokkeloita pohdiskeleva, urbanisoitunut, persjalkanen savolainen.

Facebook