1176365999148122

”Vain kaksi vuotta sitten minua ahdisti. En tiennyt, mikä. Elämä oli mallillaan: aviopuoliso, asunto-osake, vakituinen työ. Vapaa-ajalla matkustelua, shoppailua, nautiskelua. Rahat kuluivat sitä mukaa, kun tienasi. Asuminen kerrostaloyksiössä maksoi liikaa siihen nähden, että puoliso oli ajoittain työttömänä. Kun taloyhtiöön ilmoitettiin alkavaksi putkiremontti, iski henkilökohtainen finanssikriisi. Oli lainat ja luotot. Säästöjä ei. Putkiremontin ajaksi piti muuttaa jonnekin vuokralle ja maksaa kahta asuntoa yhtä aikaa. Auts.

Ratkaisukeskeisenä henkilönä tartuin haasteeseen. Muutimmekin remontin alta toiselle puolen kaupunkia vuokralle, edullisesti. Talonmiehiksi. Puoliso viihtyi heti. Sijainti oli entistä parempi. Uusi alku. Tein laskelmia, piehtaroin tunneryöpyissä, sitten päätin: on parasta myydä asunto remontin valmistuttua. Kerrottuani ratkaisustani, minua oudoksuttiin. ”Mikset pane sitä vuokralle?” ”Missä on vanhuudenturvasi!”

Ulkopuolinen häly pyrki vaimentamaan sisäisen ääneni. Ensimmäisiä kertoja elämässäni kuuntelin kuitenkin vain itseäni.

Miksi minun pitäisi omistaa asunto? En halunnut antaa kotiani vuokralle, toisten sotkettavaksi. Asuntojen hintakehitys oli myynnin kannalta otollinen juuri sillä hetkellä. Ratkaisu oli tehty. Myin asuntoni itse, se meni kaupaksi haluamaani hintaan, ensimmäisellä näytöllä. Sain maksettua lainani ja velkani. Pystyin huokaisemaan helpotuksesta.

Sisältäni kumpusi moite: “Olet spontaanisti mennyt ratkaisemaan elämäsi tärkeimmän asian tunnepohjalta. Osta uusi asunto, ota uusi laina! Se on järkevää!” Vaimensin itsekritiikkini. En halunnut uuden lainataakan alle. Kävin läpi isoa muutosta, parantelin shoppaamalla omistusasunnosta luopumisen tuskaa. Ostin vähän parempaa, kun kerrankin oli varaa. Tuhlasin. Kritiikittä.

#taloushaaste Milla Hakkarainen

Puoli vuotta asunnon myymisestä ihmettelin, miksi olin yhä tyytymätön. Minulla oli pienempi koti ja vähemmän säilytystilaa. Kaappi pursusi uusia vaatteita, joiden saumat ratkeilivat. Minulle oli kertynyt kenkiä, laukkuja, koruja ja kosmetiikkaa, läjä luksuksena myytyä sontaa. Jos en tarvinnut omistusasuntoa, mihin tarvitsin tavaroita? Missä oli kohtuus? Päätin asettaa itselleni rajat: shoppailukielto vuodeksi. Sitouduin muutokseen.

Aloin kuunnella itseäni, tarkkailla tekemisiäni ja toteuttaa aikeeni. Vuoden kuluessa muuttui niin asenteeni kuin elämäntapani.

En tiennyt ennalta, mihin kaikkeen muutos voi johtaa. Kävikin yllättäen niin, että lumipalloefekti vyörytti minut kuin varkain elämäni huippukuntoon. Siirryin impulsiivisesta himoshoppaajasta himokuntoilijaksi.

Parempi fyysinen kunto vaikuttaa myös mieleen. En enää turvaudu nopeaa mielihyvää tuottavaan kuluttamiseen. Välittäjäaineiden ja hormonien virratessa elimistössäni liikuntasuorituksen aikana, tirautan onnenkyyneleitä ja rentoudun. Liikun kuutena päivänä viikossa monipuolisesti, muistan myös levätä. Syön järkevästi, vältän alkoholia. Kymmenen kiloa hoikempana jaksan paremmin. En ole puoleen vuoteen sairastanut.

#taloushaaste Milla Hakkarainen

Olen tyytyväinen elämääni. Ei ahdista enää. Kaikki sen ansiosta, että kuuntelin itseäni, kyseenalaistin omat toimintatapani ja tein asioille jotain. Helppoa se ei ollut. Jokaiselle tulee vastoinkäymisiä. Olen selvinnyt niistä ehkä siksi, että olen opetellut tunnistamaan perimmäisen ongelman, etsimään siihen ratkaisun, toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet ja suorittamaan arviointia, onko muutos onnistunut. Toisin sanoen: elän, kokeilen rohkeasti asioita, tartun tilaisuuksiin, teen virheitä, otan niistä opikseni.

Elämässäni on yhä liuta kunnostettavia osa-alueita. Samalla on tarkkailtava, että uudet elämäntavat pysyvät yllä. Esimerkiksi, koska olen kutistunut fyysisesti, tarvitsen uusia vaatteita. Tunnistan tässä riskin, että saatan hurahtaa shoppailuun. En halua sitä. Siksi pyrin jalostamaan kulutuskriittistä ajatteluani ja pidän itselleni kuria.

Seuraava uusi haasteeni on treenata järkevää taloudenpitoa eli tarkkailla rahankäyttöä. Tavoitteena on saada riittävästi puskuria pahan päivän varalle. Konkreettisesti pyrin siihen, että saisin vuoden aikana puolet nettopalkastani säästöön. En ehkä onnistu tavoitteessani, mutta aion yrittää. Koska sisäinen ääneni ehdotti niin.

Rahankäyttö kaipaa skarppaamista. Onneksi nyt on tilaisuus osallistua yhdessä tehtävään talouden tarkkailutempaukseen kuukauden ajan. Viikonkin seuranta saattaa ohjata minua jälleen kohti järkevämpiä valintoja.”

30 päivän #taloushaaste -kampanja Facebookissa.

Kuvat Milla Hakkarainen.

Artikkelin kirjoittaja on 37-vuotias helsinkiläisrouva, joka on blogannut kohtuullisuudenetsimisprojektistaan vuoden 2014 ajan ja aikoo vuonna 2015 tarkkailla omaa kuluttajuuttaan rahankäytön näkökulmasta.

Facebook