1176365999148122
Valitse sivu

Pelasin kesäkuun Minimalismipeliä, jossa tarkoituksena on luopua päivämäärän mukaisesta määrästä tavaraa kotoa, eli kuun ensimmäisenä päivänä yhdestä, toisena kahdesta ja kolmantenakymmenentä päivänä kolmestakymmenestä tavarasta. Pelin lopussa, eli kuun viimeisenä päivänä kodin oli tarkoitus olla 465 tavaraa hallitumpi.

Olemme tavallinen, kaksiossa asuva, kahden aikuisen ja yhden koiran perhe, jossa toinen kerää levyjä ja toinen lukee paljon, mutta muutoin emme erityisesti hamstraa tavaraa. Tai näin luulin kesäkuun ensimmäiseen päivään asti. Tuleva muutto siivitti omaa osallistumistani Minimalismipeliin. Teki mieli tutkailla, mistä olisi valmis luopumaan, mitä kaikkea puolessatoista vuodessa kotiin oli remontin jälkeisen suursiivouksen jälkeen kasaantunut ja mitä merkillistä sitä huomaamattaan säilöökään.

465 tavaraa kuulosti paljolta turhalta tavaralta ja hankalalta löytää kaksiosta, vaan ei ollut. Meiltä lähti lähes tuplasti. Helposti. Jopa hävettävän helposti.

minimalismipeli

Kuvat Heidi Backström

Jaoin pelikuukauden ajan Instagram-tililläni päivän poistojani, eli omaa turhaa kamaani tuttujen ja tuntemattomien katsottavaksi – ja kompattavaksi, ehkä myös innostamiseksi. Kävin ensin huone kerrallaan selkeät turhat objektit läpi kylpyhuoneesta, keittiöstä, eteisen pinni- ja rojupurnukoista, vaatekaapista, levy- ja kirjahyllyistä ja niin edelleen. Kun ensisijaiset poistot kustakin huoneesta ja säilytystilasta oli tehty, tein hajakierroksen, joka tuotti tulosta uudemman kerran. Vaikka olin kuvitellut olleeni ensimmäisellä kierroksella esimerkiksi kylpyhuoneessa tarkka ja järjestelmällinen, oli “turhantavaransilmäni” kehittynyt pelin aikana ja kaappien kätköistä löytyi kivuttomasti lisää eteenpäin pistettävää tavaraa.

Kuukauden aikana kierrätin, heitin roskiin ja lahjoitin eteenpäin paljon. Nyt uudessa kodissa, muuttolaatikoita purkaessani, huomaan, että poistettavaa olisi toisenkin kierroksen verran. Luulenpa siis viettäväni toisen kuukauden Minimalismipeliä, kunhan kesälomakausi tulee loppuun ja arki koittaa. Silloin saatamme puhua jo minimalismin tavoittelusta eikä omien kulutus- ja hamstraustottumusten tarkkailusta, mitä kesäkuu oikeastaan oli. Koti ei nimittäin tunnu yhtään tyhjemmältä tai puutteelliselta tuon reilun 500 tavarankaan jälkeen. Ei myöskään vähemmän kodilta.

Huomioitani pelissä:

  • En tule tarvitsemaan uusia vaatteita aikoihin. Perusteellinen karsinta osoitti, että kaapissani on paitsi käyttökelpoista myös lähes käyttämätöntä vaatetta paljon.
  • Nyppyyntynyt lempivaate ei muutu kaapissa sileäksi eikä kehoni tule olemaan sama kuin viisi tai kymmenen vuotta sitten, ei millään maailman tehodietillä. Ei sillä, että tarvitsisikaan.
  • Ihminen ei tarvitse erikseen koti- tai mökkivaatteita. Mökilläkin voi olla reiättömissä vaatteissa…
  • Kirjahyllyssäni on lukemattomia kirjoja niin paljon, että lukutahdillani lukisin niitä pari vuotta. Ja hyllyni kirjat ovat makuni mukaisia, olenhan ne itse sinne hankkinut.
  • Ihmisen tulee omistaa vain yksi vartalorasva kerrallaan. Hyvä, mutta vain yksi.
  • En käytä kynsilakkaa kuin varpaissa kesäisin. Sillä summalla, minkä edestä heitin vanhoja kynsilakkoja pois, saan samalla rahalla jalkahoidon ja työllistän jotain pienyrittäjää kolme kertaa kesässä, mikä on riittävää Suomen suvessa (ja on ihanampaa).
  • Yhtä hyvin voin omistaa kauniita, parillisia astioita kuin tunnesidemukeja, joille ei ole koskaan ollutkaan paria.
  • Otimme arkikäyttöön “sen paremman serviisin” rikkimenemisenkin uhalla. Astiat kun kuitenkin on tehty käytettäväksi, ei ylähyllyllä säilöttäväksi.
  • Syömme pataruokaa noin kahdesti vuodessa. On tarpeetonta omistaa 5 erilaista pataa. Kahden hengen talous ei myöskään tarvitse sataa paria syömäpuikkoja.
  • Jos tuote on ollut kallis silloin kun se on hankittu, se ei tarkoita, että sitä kannattaa hillota tarpeettomana vuosia kaapin perällä. Sen arvo on nolla käyttämättömänä.
  • Jos jostain syystä kadun jonkin asian poisheittämistä tai -antamista, niin suurinta osaa maailman asioista voin lainata ystäviltäni satunnaiskäyttöön.

Heidi Backström

Artikkelin kirjoittaja on eläinrakas kulttuurituottaja ja –viestijä, joka kuluttaa pääsääntöisesti aineettomia elämyksiä, mutta ei pysty ohittamaan kirjakauppoja ja antikvariaatteja. Hän pelasi Minimalismipeliä kesäkuussa 2015.

Facebook Twitter