1176365999148122

Tässä vieraskirjoituksessa Elina Kauppila avaa perheen sisäisen vuorovaikutuksen tärkeyttä. Hän vastaa Sujuvammalle arjelle lähetettyyn kysymykseen:

”Miten saan säilytettyä järjestyksen, kun perheen muita jäseniä se ei kiinnosta? Vaikka tavaroille sovitaan yhdessä paikat niin noin viikon-kahden kuluttua kaapit ovat epäjärjestyksessä ja tavarat eivät palaudu paikoilleen. Järjestäjä ja etsijä olen sitten minä, perheen äiti. Perheen muut jäsenet isä ja 2 poikaa 3v ja 6v osallistuvat muuten kodin hoitoon, mutta järjestyksen säilyttämiseen eivät. — On turhauttavaa toimia muiden jälkien korjaajana ja etsiä tavaroita joita ei ole itse hukannut. Terveisin Suvi”

Todella usein perheen sisäiset ristiriidat kumpuavat siitä, että perheenjäsenillä on keskenään hyvin erilaisia tarpeita ja mieltymyksiä. Yhdelle järjestys on todella tärkeää, kun toinen ei edes huomaa, vaikka tiskivuori peittäisi koko tiskipöydän. Näissä tilanteissa olisi todella hyvä oppia viestimään kunnioittavasti siitä, mikä oma sisäinen kokemus kussakin tilanteessa on.

Olisi tärkeää kyetä välttämään marttyyriyttä “Mä saan kävellä teidän perässänne rätti kädessä.” ja yhtä lailla ylenkatsetta ja pilkallisuutta “Onko sulle tärkeämpää siisteys kuin meidän perheen hyvinvointi?”.

Minä-muotoisia viestejä käyttämällä voi opetella viestimään tilanteen tuottama mielipaha ja omat toiveet huonon tilanteen sijaan. Perheessä on oikeus vedota siihen, että jokaista perheenjäsentä kunnioitetaan ja onkin tärkeää voida myös sanoa esimerkiksi, että: “Hei, minusta tuntuu, että tästä on puhuttu jo useamman kerran eikä tilanne silti parane kuin hetkellisesti. Ja siitä minulle tulee sellainen olo, etteivät minun tarpeeni ole tärkeitä”. Näin muut perheenjäsenet huomaavat yhtäältä, että ratkaisu ei ole ollut toimiva, mutta toisaalta myös, että asia on puhujalle tärkeä.

Joskus tilanne pahenee vuosien myötä niin pahaksi, että lopulta toinen perheen aikuisista sanoo, ettei enää kestä asua niin siistin/sotkuisen henkilön kanssa. Jotta tilanne ei äityisi näin pahaksi, on mahdollista toteuttaa ongelmanratkaisumetodeja, joissa määritellään kunkin perheenjäsenen tarpeet. Yksi erittäin rakentava tapa on yhdysvaltalaisen psykologin Thomas Gordonin Molemmat voittavat -metodi. Siinä toteutetaan kuusiportainen mallia, jonka tärkein kohta on ensinnäkin jokaisen tarpeiden määrittely ja toiseksi ideariihi, jossa jokainen osallistuja saa esittää omia ratkaisuehdotuksiaan. Gordonin mallista voi oppia lisää Toimiva perhe -kirjasta, Ihana perhe -kirjasta tai samannimisillä kursseilla.

Pääasia jokaisessa ongelmanratkaisumetodissa kuitenkin on se, että opimme viestimään omista lähtökohdistamme käsin, jolloin kerromme muille, mitä tarvitsemme ja miksi. Meidän täytyy siis oppia tunnistamaan omia tarpeitamme ja osata kertoa niistä ilman, että tulemme samalla mitätöineeksi toista.

Ilman selkeää viestintää muilla ei ole mahdollisuutta toimia toivomallamme tavalla. Epämääräisellä tai epäystävällisellä viestinnällä tulemme usein myös loukanneeksi muita ja kasvattaneeksi välimatkaa toistemme välillä sen sijaan, että lähentyisimme ja yhdessäolo tulisi entistä mukavammaksi.

Opettele siis

  • tunnistamaan omat tarpeet, toiveet ja tunteet
  • kertomaan niistä
  • hyväksymään toisen tarpeet, toiveet ja tunteet
  • rakentamaan näistä yhdessä toimivia ratkaisuja
  • ja palata etsimään uusia ratkaisuja, mikäli aiemmat eivät ole toimineet.

Artikkelin kirjoittaja on helsinkiläinen vuorovaikutuskouluttaja ja kirjailija, joka on riidellyt puolisonsa kanssa viimeksi seitsemän vuotta sitten, vaikka perheessä on kaksi yritystä, kaksi lasta, lemmikkieläin ja liikaa mm. vaatteita, Legoja, muovirasioita, epämääräisiä paperikasoja ja piuhoja.

Facebook