1176365999148122

Lapsen kokonaisvaltainen hyvinvointi koostuu monista asioista; riittävästä unesta, monipuolisesta ravinnosta, liikunnasta ja leikistä, turvallisuuden tunteesta, tunnetaidoista, arjen sujumisesta ja monesta muusta. Kaiken tämän kulmakivenä voidaan kuitenkin pitää lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta. Tässä artikkelissa pohditaan, mitä on hyvä vuorovaikutus ja miten voit itse omassa perheessäsi rakentaa toimivia vuorovaikutusmalleja.

CC0 Public Domain

Lapsen tasapainoiseen kasvuun ja positiivisen minäkuvan kehittymiseen vaikuttaa paljon se, millaista tukea hän saa vanhemmiltaan sekä muilta läheisiltä aikuisilta. Pienet arjen onnistumiset rakentavat lapsen minäkuvaa ja itsetuntoa sekä arvostusta niin itseään kuin muitakin kohtaan.

Lapset, joilla on pulmia itsesäätelyssä, käyttäytymisessä tai oppimisessa tuovat oman lisähaasteensa arjen toimintojen sujuvuuteen. Perheessä saattaa olla lapsia, joilla on neuropsykiatrisia häiriöitä (nepsy), kuten ADHD, ADD tai Aspergerin oireyhtymä, jotka näkyvät impulsiivisuutena, keskittymisvaikeuksina tai tunne-elämän haasteina ja jotka entisestään haastavat perheen vuorovaikutusta.

Tarkastellaanpa perheen vuorovaikutustaitoja yhden arjen esimerkin valossa. Aamut ovat päivän ensimmäinen kriittinen ja varsin vuorovaikutuksellinen hetki lapsiperheen arjessa. Aamun tapahtumilla on myös suuri vaikutus koko loppupäivään. Kun aamut lähtevät käyntiin positiivisella vaihteella, on todennäköisempää, että loppupäiväkin sujuu mukavammissa merkeissä.

Aamut saattavat olla monessa lapsiperheessä varsin vauhdikkaita. Niihin kuuluu monta vaihetta ja rutiinit ovat tärkeitä. Kun yksi osa tässä aamun tetriksessä menee väärinpäin, saattaa koko peli rakentua hataralle pohjalle ja jossakin vaiheessa palaset eivät enää loksahtele paikoilleen.
Jos lähdetään miettimään, mitä kaikkia palasia aamuihin liittyy, lista on pitkä: herääminen, aamupala, peseytyminen, sisävaatteiden pukeminen, hampaiden harjaus, ulkovaatteiden pukeminen, kouluun tai päiväkotiin lähtö… Ja jos näihin liitetään vielä aikuisen aamutoimet, saattaa listan jatkoksi päätyä vielä lehden lukeminen, koiran ulkoiluttaminen, meikkaaminen, hiusten laittaminen, jne. Ei siis ole ihme, että ilman sopivia rutiineja, aamuista tulee herkästi kaoottisia. Rutiinien puute taas saattaa luoda kiirettä ja kiire vaikuttaa vuorovaikutukseen negatiivisesti.

Mutta vaikka aamurutiinitkin olisivat kohdallaan, saattavat aamut olla hankalia, etenkin nepsyperheissä. Mitä sitten, kun vaatteet ovat lapsen mielestä väärän väriset, pesulappu kutittaa, lapsi jää leikkimään huoneeseen, kun pitäisi tulla aamupalalle, lempilelu, joka lapsen ehdottomasti täytyy saada mukaan kouluun on kadoksissa, aamupuuro kaatuu lattialle… Tilanteet kärjistyvät helposti kiireessä ja vuorovaikutuksesta tulee kaikkea muuta kuin rakentavaa.

Tässä seitsemän vinkkiä, miten rakentaa positiivista vuorovaikutusta arjen tilanteissa:

1. Ennakoi.

Luo selkeät rutiinit aamuihin ja varaa riittävästi aikaa aamutoimiin. Tunnet itsesi ja omat lapsesi, joten ennakoi myös mahdolliset muutokset tai haastavat tilanteet.

2. Varmista, että lapsi kuulee sinua.

Älä huuda ohjeita viereisestä huoneesta, vaan kutsu lasta nimeltä, mene hänen luokseen, pysäytä tai kosketa tarvittaessa, hae katsekontakti.

3. Rauhoita oma äänensävysi ja kehosi.

Kun kehonkielesi tukee sanomaasi, lapsen on helpompi ymmärtää ohje ja totella.

4. Kerro lapselle rauhallisesti lyhyin lausein, mitä haluat hänen tekevän.

Esimerkiksi: “Mene kylpyhuoneeseen ja pese hampaat”. On tärkeää, että ohje on konkreettinen. Esimerkiksi “Syö nätisti” ei kerro lapselle suoraan, mitä haluat hänen tekevän. Parempi vaihtoehto on osittaa ohje useampaan osaan esim. “Siirrä tuoli lähemmäksi pöytää, laske jalat alas, istu paikallasi, syö puurolautanen tyhjäksi”.

5. Toimi itse esimerkkinä.

Tiedä mitä teet ja missä järjestyksessä. Vaikka aamut tuntuvat kiireisiltä, yritä rauhoittaa oma mielesi ja oma toimintasi. Lapsi seuraa jatkuvasti, miten sinä toimit ja huomaa, jos viestisi ja oma toimintasi on ristiriidassa keskenään.

6. Keskity mahdollisuuksien mukaan hyvään.

Kehu lasta, kun hän toimii ohjeidesi mukaan ja jätä ei-haluttu käyttäytyminen huomiotta mahdollisuuksien mukaan. Älä pidä itsestäänselvyytenä, että lapsen pitäisi jo toimia, kuten olet häntä opettanut. Kehu konkreettisista asioista: “Olitpa reipas, kun puit päällesi ilman apua”, “Nyt jaksat hyvin koulussa, kun söit puurolautasesi näin tyhjäksi”. Voitte myös käyttää yhteisiä kannustuskeinoja; näytä peukkua, heittäkää ylävitoset, tai keksikää omat!

7. Muista huumori.

Se saattaa pelastaa sinut monelta kinkkiseltä tilanteelta!

Jos monista yrityksistä huolimatta arjen tilanteet kärjistyvät usein ja olet jo kokeillut erilaisia keinoja toimivampaan vuorovaikutukseen perheessä, saatat olla kiinnostunut Vahvuudet voimavaroiksi -vanhempainvalmennuksesta.

Valmennus on suunniteltu tukemaan 6-13-vuotiaiden nepsyoireisten lasten vanhempia sekä sitä kautta koko perhettä. Valmennuksen avulla pääset työstämään oman perheesi vuorovaikutusta, tunnetaitoja, toiminnanohjausta, ennakointia sekä vahvuuksia ja saat käyttöösi konkreettisia keinoja arjen toimintoihin. Tutustu tarkemmin valmennuksen sisältöön.

Artikkelin kirjoittaja on erityisluokanopettaja, ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja, LCF Life Coach sekä lasten ja nuorten tunne- ja tietoisuustaito-ohjaajaopiskelija.

Facebook