1176365999148122

Hankkiiko ihminen lisää tavaraa siksi, että hän tarvitsee niitä? Vai siksi että hän haluaa niitä? Asia ei ole niin yksinkertainen kuin ensin voisi ajatella.

Kun perkaa tavaroitaan ja järjestää elämäänsä, jossain vaiheessa alkaa kiinnittää huomiota myös tavaramäärän kasvun ennaltaehkäisyyn ja saavutetun järjestyksen ylläpitoon. Mitä vähemmän tavaraa on, sitä helpommin järjestys pysyy yllä. Järjestyksen ylläpitämiseksi kannattaakin pohtia tavaran kertymiseen liittyviä tapoja ja ajatusmalleja.

Ihminen haluaa tavaroita, mutta ei tarvitse niitä

Neljävuotiaani on jo oppinut, että kun hän ei saa kaupasta tai lelukuvastosta jotakin haluamaansa, hän alkaa perustella tarvitsevansa sitä. Myös aikuiset ovat mestareita selittämään itselleen, että tarvitsevat jotakin, vaikka tilanteessa saattaa olla enemmän kyse haluamisesta.

Loppujen lopuksi tarpeen ja halun eroa voi olla vaikea määritellä. Jos koululaisen jalka on kasvanut niin suureksi, että kumisaappaat eivät enää mahdu jalkaan (tai jalka saappaaseen, hassu suomen kieli!), niin on selvää että hän tarvitsee uudet saappaat. Mutta tarvitseeko hän kaupasta uudet saappaat vai kelpaisivatko kirppikseltä löydetyt? Pitävätkö kirppissaappaat enää vettä? Entä jos ne ovat pinkit ja kaikki muut vaatteet mustia tai tummansinisiä? Tai jos niissä on kuva, joka on tyypin mielestä jo liian lapsellinen? Kannattaako esikoiselle ostaa kaupasta uudet saappaat, joita myös kuopus voi aikanaan käyttää?

Olimme puhuneet kotona, että kuopus saisi oman sateenvarjon. Eräänä marraskuisena päivänä lähdin hänen kanssaan kauppaan korttiostoksille. Kaupassa sattui olemaan myös vaaleanpunaisia prinsessasateenvarjoja (sopivasti lapsen silmien korkeudella…) ja neitipä tietyisti bongasi ne hyllystä. Ensin hän ilmoitti haluavansa sateenvarjon, juuri tuollaisen. Kun en myötynyt ostokseen, hän muistutti tarvitsevansa sellaisen. Hän oli tietysti oikeassa, mutta koska en halunnut antaa lapselle kokemusta heräteostoksesta, ilmoitin lopulta että säästäisimme hänen toiveensa jouluun.

Kassajonossa mieleni teki myös suklaata, mutta koska lapsi oli mukana, halusin näyttää hänelle esimerkkiä enkä langennut houkutukseen.

Ihmisen perustarpeisiin kuuluu myös terveellinen ruoka. Missä menee raja sen välillä, miten laadukasta ja monipuolista ravintoa tarvitsemme ja milloin ruuan kohdalla on kyse harrastamisesta, hifistelystä ja trendien seuraamisesta? Huonommallakin ruualla jää henkiin, mutta onko pelkkä selvityminen tarpeeksi vai saako elämästä välillä myös nauttia? (Tottakai saa!)

Halun taustalla on aina jokin tarve

On hyvä miettiä ostoksilla ollessa syntyviä haluja ja sitä, vastaavatko ne todellisia tarpeita. Moni esine näyttää kaupan somistetussa ympäristössä ihastuttavammalta kuin kotona omien kamppeiden seassa. Väitän kuitenkin, että myös halun taustalla on aina jokin tarve.

Viisas ystäväni Paavilaisen Sari, joka on myös monille teille tuttu vieraskirjoituksistaan tässä blogissa, teki ja jakoi taannoin mahtavan listan erilaisista tarpeista. Tarpeet jakautuvat siinä muutamaan eri luokkaan:

  • Yhteys & keskinäisriippuvuus
  • Leikki
  • Eheys & integriteetti
  • Itsenäisyys & autonomia
  • Rauha
  • Kehon hyvinvointi ja
  • Merkitys.

Esimerkiksi Yhteys & keskinäisriippuvuus -ryhmästä löytyvät vaikkapa

  • arvostus
  • empatia
  • henkinen turva
  • hyväksyntä
  • kunnioitus
  • yhteenkuuluvuus ja
  • ymmärretyksi tuleminen.

Kannattaa lukea ajatuksella koko lista, siellä on vaikka mitä mielenkiintoisuuksia!

Oma esimerkkini: jos teini-ikäinen haluaa kovasti merkkivaatteita, joihin vanhemmilla ei välttämättä joka kuukausi ole varaa, voi halu olla merkki siitä, että hänellä on suuri yhteenkuuluvuuden ja arvostuksen tarve. Tai jos neljävuotias ei saa tarpeekseen prinsessaleikeistä, prinsessakirjoista, prinsessaelokuvista ja prinsessakampauksista, niin hänellä voi olla tarve seikkailla, tulla nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.

Jos haluaa ison talon, jossa on monta vierashuonetta, se voi kertoa esimerkiksi tarpeesta pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin, jottei tarvitse viettää vanhuuttaan yksin vanhainkodissa.

Nää on tosi mielenkiintoisia juttuja! Seuraavan kerran kun huomaat haluavasti jotain, mietipä mikä tarve siellä taustalla voisi oikeasti olla. Ja voisiko sen saman tarpeen täyttää jollain ihan muulla kuin ostamalla lisää tavaraa/vaatteita jo ennestään täyteen kotiin?

Ja olisi kiva kuulla kommenteissa, millaisia oivalluksia sinulla herää!

She really won’t leave home without it! #bestpresent #Disney #princess #umberella #Snowwhite #Cinderella

Kuva, jonka Eveliina Lindell (@evegolightly) julkaisi

PS. Olisittepa nähneet kuopuksen ilmeen jouluaattona, kun hän vihdoin sai tuon haluamansa prinsessasateenvarjon! Moneen päivään hän ei suostunut lähtemään kotoa minnekään ilman sitä.

on helsinkiläinen koulutettu ammattijärjestäjä ja ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja. Blogissaan hän kirjoittaa ehtimisestä ja mahtumisesta, jotta lapsiperheiden, ADHD-oireisten ja yrittäjien arki olisi mahdollisimman sujuvaa. Eveliina auttaa pääkaupunkiseudulla asuvia perheitä perkaamaan ja järjestämään tavaroitaan sekä kotikäynneillä että ”Hyvä järjestys, sujuvampi arki” -kursseilla.

Facebook Twitter