1176365999148122
raivaussiivous

Kuva ei liity tapaukseen.

Etsin verkosta tietoa raivaussiivouksista ja päädyin mm. kahdelle nettipalstalle. Erityisesti tämä Mistä varaton voi saada siivousapua? -keskustelu herätti tunteita. Epäuskosta järkytykseen, surusta suuttumukseen. Miten jotkut ihmiset voivat olla noin idiootteja! Ai niin, nythän ollaan internetissä 🙁

Otsikon mukaisessa keskustelussa alkuperäinen kirjoittaja (ap) kysyy:

Mistä voisi varattomana saada apua ja raivausiivousta, koska on työtön, masentunut ja koti on kaaoksessa.

Heti ensimmäinen kommentoija ehdottaa, että ”Hae kaljaa.” Just joo.

Toinen on astetta rakentavampi ”Ystäviltä, tuttavilta, sukulaisilta tai vaikka naapurilta.

Tähän ap vastaa, että ”Ystäviä ei ole, sukulaisilla omatkin elämät, joista murehtia.”

Sukulaisia siis on, mutta masentunut ap ei koe olevansa riittävän tärkeä pyytääkseen heidän apuaan. Surullista. Toisaalta emme tiedä millainen kriisi sukulaisilla on, voihan olla että kyse on jostain vakavammastakin.

Edellinen jatkaa vielä ”Maksullista apua saa maksua vastaan siivousalan liikkeiltä.

Ja ruokaa voi ostaa ruokakaupasta, niinkö? Ei olis itelle tullu mieleen…

Seuraava keskustelija tarjoutuu auttamaan ja ehdottaa paikallisia Marttoja. Kuulin juuri eräältä henkilöltä, jolla oli ollut samantyyppinen tilanne, että martoista oli käyty useampaankin kertaan, mutta vapaaehtoinen ei ollut autettavan pyynnöistä huolimatta auttanut tavarakaaoksen kanssa, vaan itsepintaisesti kokannut käyntiensä aikana. Voi voi…

Ystävällisellä hymiöllä varustettu kommentti piruilee: ”Kukas sinulla siellä on sotkenut? Mitä jos pyydät sen sotkijan siivoamaan omat sotkunsa kuten jokainen tässä joudutaan tekemään 🙂

Koettakaa jo ihmiset ymmärtää, että kyseessä on masentunut henkilö, jonka toimintakyky on alentunut! Kyse ei ole enää ryhdistäytymisestä tai ryhtymisestä vaan kynnys aloittaa on ap:lle yksin liian suuri.

Väliin asiallisempi kommentti ”Kysy sosiaalitoimistosta tai pyydä seurakunnalta joku kaveriksi siivoamaan.

Hyviä ideoita. Jos näitä palveluita joutuu kovasti vaatimaan, niin se saattaa olla masentuneelle liian vaikeaa.

Nimimerkki ei ole tyhmiä kysymyksiä sanoo: ”Niin että mistä saisi siivouspalvelua ilmaiseksi… no annas kun arvaan. Olisiko samasta paikasta mistä saa ilmaiseksi uusia autoja, moottoripyöriä, tietokoneita ja mistä saa kaupanpäälle vielä hiustenleikkuun.

Seuraava, kiitos!

Hetken päästä joku kyseenalaistaa: ”Anteeksi nyt mutta onko paikkasi varmasti kotona jos et pysty huolehtimaan normaalista kodista ja kodin normaalista siivoustasosta/hygieniasta? Jos siellä sotkua on niinkin paljon että ihan kaatuamisvaara on niin paikkasi ei todellakaan ole kotona.

Tavarakaaokseen voi joutua ihan tavallinen ihminen, jonka paikka ei ole laitoksessa. Elämäntilanteet vaihtelevat itse kullakin ja kapasteetti on aina rajallinen. Joskus apua suursiivoukseen saanut ihminen saa sen avulla elämänsä raiteilleen ja kykenee ylläpitosiivoukseen ihan itse. Koteja, joissa on jonkinlainen kaatumisvaara, on pilvin pimein. Valitettavasti niistä ei vaan puhuta riittävästi.

Tämä alkaa jo suututtaa: ”Käsittämätöntä että tiedostaa tilanteen eikä voi mennä jätesäkkiä kaupasta hakeen ja alkaa nakkaan roskia sinne.

Kommentoijalla ei ole minkäänlaista kykyä empatiaan. Sääliksi käy häntä.

Ja sitten: ”Mulla niin raivostuttaa tuollainen laiskuus, joka laitetaan mielenterveysongelman piikkiin. OIkeasti kun mielenterveyspotilas ei juuri välitä siitä milta ympärillä näyttää. Apta asia vaivaa, joten tervettä se. Laiskuutta sen sijaan on tuo ettei ala tekeen. Kuinka oloa helpottaa, kun itse työn tekee ja näkee tuloksen. Sellainen tuottaa onnistumisen tunnetta ja mielihyvää ja koska itse on työn tehnyt niin tekee yleensä kaikkensa, että koti siistinä pysyy. Oishan se, kun vain elelis ja sotkis ja sitten soittais sossuun, että tulkaapa siivoamaan.

Laiskuus, joka laitetaan mielenterveysongelman piikkiin? Laiskuus on terveen ihmeen motivaation puutetta, väitän minä. Osansa voi olla myös toiminnanohjauksen häiriöillä, kuten neuropsykiatriassa.

Ei kaikkia mielenterveyspotilaita voi niputtaa siten, ettei kukaan heistä välittäisi miltä ympärillä näyttää! Epäjärjestyksessä oleva koti aiheuttaa häpeää ja syyllisyyttä. Kynnys myöntää tarvitsevansa apua on todella korkea, ja siitä hatunnosto ap:lle!

Onpa kiva että olet sen verran tervehtynyt että ajattelet edes sitä urakkaa. Itse olin samassa jamassa vielä kesällä, syksyn tullen tuli jostain motivaatiota että sain enimmän raivattua. Aloitin ihan niistä mitkä olivat eniten harmina, kuten alakerran vaatehuone ja siitä pikkuhiljaa eteenpäin. Aloitat aamulle ennen yhtätoista tai et saa mitään aialliseksi, jos tulee olo että ei ei ei ei niin heitetään romukoppaan ja jatketaan kunnes se yksi paikka on siivottu, seuraaava päivä on siivousvapaa ja sitten taas seuraava urakka, kyllä se siitä pikkuhiljaa.

Nyt löytyi vertainen, ihanaa! Joku muukin on kokenut saman. Ap ei ole enää yksin. Toivoa on!

Nimierkki Mörköäiti ehdottaa aikapankkia. Hyvä ajatus sekin. Aikapankissa vaihdetaan palveluksia, joita mitataan tavallisesti ajassa. Jokainen annettu ja vastaanotettu tunti on yhtä arvokas.

Sitten jälleen jostain kolosta ryömii empatiakyvytön kyykyttäjä: ”Vai että vielä ilmainen siivooja.  Seuraavaksi pitää saada ilmainen kokki ja mitähän vielä. :DMitä jos nyt menet peilin eteen ja toteat että siellä se ilmainen siivooja on. Kerran kun joudut kunnon siivousurakan eteen et toiste sitä toivon mukaan noin pahasti sotke.

Tähän facepalm. Siis ei näin, ihmiset!

Keskustelu jatkuu vielä toisella sivulla. Välillä komentoijat yrittävät auttaa, tarjoavat konkreettisia neuvoja ja vinkkejä ja kysyvät tarkentavia kysymyksiä. Sitten välissä muut käyvät aukomassa päätään ja purkamassa omaa pahaa oloaan.

Ymmärrän, että kyseessä on nimetön keskustelupalsta, mutta silti minua jaksaa sapettaa kuinka vähän ihmisillä on ymmärrystä lähimmäisiään kohtaan. Masentunut ihminen tarvitsee hoitoa ja tukea, ei sättimistä ja syyllistämistä.

Raivaussiivous on termi, jonka merkitys on itsellenikin vielä hämärän peitossa. Kuka sen tekee? Mitä siellä tapahtuu? Kuka siivoukseen osallistuu? Mihin tavarat päätyvät?

Tietysti kovin epähygienisessä kohteessa siivojiakin tarvitaan, mutta toivon tietysti että yhä useammin osattaisiin kääntyä ammattijärjestäjän puoleen. Eikä vain siksi, että itse pysyisin leipäni syrjässä vaan siksi, että meillä on aito halu auttaa ihmistä siellä tavaroiden ja epäjärjestyksen takana. Me emme ajattele, että siivous tai raivaaminen on koko ratkaisu. Täytyy ymmärtää myös psykologiaa kaaoksen taustalla ja koota moniammatillisia asiantuntijatiimejä tekemään tätä työtä Suomessa, niin kuin joissain maissa jo tehdään.

Toivonkin kaikilta, joita kodin järjestäminen kiinnostaa, että vaikka juuri sinulla ei olisikaan tarvetta ammattijärjestäjän kutsumiselle omaan tupaan, niin kertoisit meistä ja ammatistamme eteenpäin. Sillä ihmisiä, jotka tällä hetkellä jäävät kokonaan ilman apua, on paljon. Suuri osa heistä ei edes tiedä, että ammattijärjestäjiä on olemassa!

Ja te, jotka elätte kaaoksen keskellä, hakekaa rohkeasti apua. Olette sen arvoisia! Kertokaa terveydenhoidon ja sosiaalialan ammattilaisille ammattijärjestäjistä. Selvittäkään hankitaanko kunnassanne palveluita ammattijärjestäjiltä ja ehdottakaa sitä! Koulutetut ammattijärjestät paikkakunnittain löytyy Suomen ammattijärjestäjät ry:n verkkosivuilta. Suomeksi aiheesta on olemassa käännösteos Keräilypakko. Aartedensa vankina -kirja, joka löytyy monista kirjastoista.

Terveydenhuollosta, sairaanhoidosta, sosiaalityöntekijöiltä, martoilta, seurakunnilta, aikapankeilta, Nappi naapurista, naapureilta, tuttavilta, ystäviltä ja sukulaisilta kannattaa pyytää apua. Hyvin moni auttaa mielellään ja eri elämäntilanteissa voimme olla avun vastaanottajia ja sen antajia. Siivoojan lisäksi tai jopa asemesta kannattaa palkata ammattijärjestäjä, jonka avusta saa myös kotitalousvähennyksen.

Keräilypakosta kärsii länsimaissa arviolta 2-4 % asukkaista. Joukko on vähintään yhtä suuri kuin keliakiaa sairastavat. Todennäköisesti sinunkin lähelläsi, ehkä jopa samassa kerrostalossa kanssasi, asuu yksi hamstraaja.

Kiitos kun luit tänne saakka <3 #endofrant #avautuminen

on helsinkiläinen koulutettu ammattijärjestäjä ja ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja. Blogissaan hän kirjoittaa ehtimisestä ja mahtumisesta, jotta lapsiperheiden, ADHD-oireisten ja yrittäjien arki olisi mahdollisimman sujuvaa. Eveliina auttaa pääkaupunkiseudulla asuvia perheitä perkaamaan ja järjestämään tavaroitaan sekä kotikäynneillä että ”Hyvä järjestys, sujuvampi arki” -kursseilla.

Facebook Twitter