367172046976480
Valitse sivu

Muodikas käsite kapselivaatekaappi, capsule wardrobe, tarkoittaa vaatekokoelmaa, jonka osat sopivat yhteen ja joka on rajoitetun kokoinen. Mitään tarkkaa määritelmää sen koolle tai sisällölle ei ole, mutta ihanteellisesti yhden vuodenajan kapselikokoelma mahtuu matkalaukkuun. Uusi keksintö kyseessä ei ole, vaikka kapselivaatekaappi onkin viime vuosina noussut minimalismin ja kohtuullistamisen myötä erääksi pukeutumisen ihanteeksi.

kapselivaatekaappi-2

photo credit: apairandaspare via photopin cc

Tiettävästi ensimmäisen kerran termiä capsule wardrobe käytti ikoninen amerikkalainen vaatesuunnittelija Claire McCardell pukeutumisoppaassaan What Shall I Wear (1956 – uusintapainos toissa vuonna). Reissaavien naisten kapselivaatemallisto, jonka lentokoneiden painorajoitukset ovat muovanneet näppäräksi, yhdisteltäväksi ja jonka jokainen osa toimii eri tilanteissa oli hänen mukaansa käytännöllinen esikuva myös kotona pysytellessä.

Kuuluisin kapselikokoelma on Donna Karanin 1985 alkunsa saanut 7 Easy pieces. Sen kaikki osat sopivat yhteen, pystyi pesemään samassa pesuohjelmassa, ja kattoivat kaikki senaikaisen bisnesnaisen pukeutumistarpeet. Nykyään kapselikokoelma voi olla pukeutujan itsensä editoima vaatekaapin runko, johon voi halutessaan yhdistää muita vaatteita, mutta joka itsenään jo kattaa pukeutumistarpeet.

Mikä kapselivaateajattelussa sitten on niin merkittävää, että sitä on käsitelty jo yli 50 vuotta? Voi sanoa, että kapselikokoelma on luonnollinen vastaus modernin naisen käytännön vaatepulmiin. Kun on työ, ja perhe tai ystäviä tai ylipäänsä sosiaalista elämää, vapaa-ajan puuhia, ja kotitalous jota täytyy oman perheen voimin pyörittää ja haluaa matkustaa ja harrastaa ja tehdä tämän kaiken omasta mielestään tyylikkäästi ja toivottavasti muidenkin mielestä vähintään soveliaasti pukeutuneena, niin mitä muutakaan vaatekaapissa itse asiassa pitäisikään olla kuin käytännöllinen kompakti kokoelma vaatteita, jotka kattavat kaikki todennäköisesti vastaantulevat tilanteet? Ainakaan vastauksena tähän ajan ja monipuolisten toimintojen yhtälöön ei ole valtava läjä yhteensopimattomia ja hetken päähänpistosta tai paniikissa hankittuja vaatteita, joista on hankalaa jos ei mahdotonta saada aikaan järkevää yhdistelmää ja joiden säilyttäminen ahnehtii kalliita asuinneliöitä.

photo credit: apairandaspare via photopin cc

photo credit: apairandaspare via photopin cc

Edes yhteensointuvia, hyviä vaatteita ei voi tusinamäärin suositella naiselle, jolla ei ole palvelusväkeä. Historiaan katsahtaessa näkee kyllä joitakin vallan valtavia vaatekokoelmia, mutta ne kuuluivat heille, jotka eivät huolehtineet niistä itse. Miljonäärin rouvalla tai upporikkalla herttuattarella saattoi olla sadoittain vaatteita, joita haute couture -talo Pariisista toimitti aina kauden vaihtuessa joka tarpeeseen aamutakista iltapukuun, mutta niitä piti kurissa ja käyttökunnossa siihen työhön erikseen palkattu ihminen. Nykypäivänä tavanomaisen innokkaasti shoppailevan ihmisen vaatemäärän huoltaminen olisi sata vuotta sitten ollut kamarineitsyen kokopäivätyö. Vaikka huomioitaisiin pyykkäämisen helpottuminen kiitos pesukoneen, silti on aivan absurdia rasittaa itseään samankokoisella vaatemäärällä kuin jollain aatelisrouvalla on ollut isoisoäitiemme aikaan. Ei kai kukaan ajattele asuvansa Downton Abbey -tyyppisessä kartanossakaan niin, että joutuisi moppaamaan hehtaarilattiat ja pesemään sadat ikkunat aivan omin voimin? Jos ei ole mahdollisuutta apuväkeen, hankitaan käytännöllisempi asunto.

Kapselikokoelman käyttöönotto omassa elämässä vaatii oman elämän ja omien tarpeidensa hyvää tuntemista: mitä teen, minkälaisissa tilanteissa liikun, ja mistä pidän. Kun nämä seikat ovat selvillä, voi miettiä käytännön toteutusta. Onko oman kapseligarderoobin runkona mekko, housupuku, farkut, verkkarit vaiko jotain ihan muuta, on päätettävä sen mukaan mihin kaikkeen asun pitää viikon aikana taipua ja miten hoitaa pyykkäämisen.

Yhtenäinen värimaailma mahdollistaa yhdistelyn, joten se kannattaa päättää jo hankintavaiheessa. Samoin kannattaa miettiä helmojen pituudet ja vaatteiden väljyydet, niin että vaatteita on helppo kerrostella (esim. pohjakerrokseen kuuluvaan mekkoon tai paitaan eivät  massiiviset puhvihihat käy, jos päällyskerros on hihan malliltaan kittana). Vaikka oma kapselikokoelma ei olisikaan aivan yhtä virtaviivainen kuin Karanin seitsenosainen mallisto, harkittu runkopuvusto tekee päivittäisestä elämästä sekä kätevämpää että tyylikäämpää, ja sen koostamiseen nähty vaiva maksaa itsensä takaisin.

 

Artikkelin kirjoittaja on kiinnostunut pukeutumisen nautintojen yhdistämisestä ekologisiin, eettisiin ja kohtuullisuutta edistäviin pyrkimyksiin. Hän on kirjoittanut kolme käsityökirjaa ja viimeksi 2000-luvun pukeutumiskirjan Hyvän mielen vaatekaappi.

Facebook