1176365999148122

Jos minulla olisi äitiys-lifestyleblogi, sen nimi olisi Kaksi lasta ja kolmio. Asumme tällä hetkellä aivan ihanassa kolmiossa itähelsinkiläisessä lähiössä. Kun muutimme tänne, esikoinen oli puolivuotias ja kämppä tyydyttävässä kunnossa. Lattialle oli asennettu uusi laminaatti ja listat, seinät maalattu pohjavärillä ja väliovet vaihdettu uusiin peilioviin. Vuosien mittaan olemme maalanneet kaikki seinät (katon niin monta kertaa että olemme seonneet laskuissa), remontoineet makuuhuoneen & keittiön, uusineet eteisen kaapin, lasittaneet parvekkeen ja raskaushuuruissani maalasin jopa wc:n kirkkaan vihreäksi. Kodista on tullut meidän näköinen ja rakas.

Olemme pitkään olleet puolisoni kanssa eri mieltä siitä onko meidän ”pakko” muuttaa jossain vaiheessa suurempaan asuntoon. Lapsillamme on ikäeroa melkein neljä vuotta ja he ovat eri sukupuolta (oletan). Puolisoni lapsuudenkodissa hänellä ja pikkusisaruksella oli omat huoneet siitä alkaen kun hän meni kouluun. Oma lapsuusperheeni muutti kerrostaloneliöön samana syksynä kun aloitin koulunkäynnin, mutta oman huoneen sain vasta 10-vuotiaana.

Olen asunut lapsuuteni Helsingin itäisessä kantakaupungissa, missä 50-luvulla rakennetussa talossa sijaitseva 4h+k oli todellinen harvinaisuus. Suurin osa alueen kerrostaloasunnoista on korkeintaan kolmioita ja kun ne rakennettiin, perheet olivat suurempia. Yksiössä tai kaksiossa saattoi asua perheitä, joissa oli kolme lasta tai enemmän. Vain pari sukupolvea aikaisemmin tämä oli ihan normaalia. Puolisoni taas on asunut rivitalossa Länsi-Helsingissä.

Suurin syy siihen, että en haluaisi meille hirveästi enempää asuinneliöitä, on se että iso osa näillä leveysasteilla asuvien ihmisten hiilijalanjäljestä syntyy liikenteen ja ravinnon lisäksi asumisesta, pääasiassa asuntojen lämmittämisestä (lähde). Kerrostalon energialuokkaan on yksittäisen asukkaan vaikea vaikuttaa, mutta mitä vähemmän neliöitä, sitä vähemmän päästöjä syntyy per asukas. Simppeli ratkaisu simppelille ihmiselle! Toki lämmitystavan valinta (erityisesti pientalossa) ja energianlähde – eli millaista sähköä ostaa – vaikuttaa myös paljon asiaan, joten kommentoin lähinnä kerrostaloasukkaan näkökulmasta.

Suomalainen asumisen normi on laajentunut nopeasti. Helsingissä nykyinen asumisväljyys saavutettiin vuonna 2007, mistä asti se on ollut 33,8 m2/asukas (tiedot vuoteen 2015 asti). Ahtaasti asuminen tarkoittaa nykyään sitä, että asukkaita on enemmän kuin huoneita. Nyt kun vielä asumme 76 m2:n kolmiossa, neliöitä on 19 neliötä per nenä. Se ei useimmiten tunnu kovin ahtaalta, mutta varsinkin kotona työskentely – erityisesti kun muu perhe on vielä kesälomalla – on vähintäänkin haastavaa. Ja toki kahden lapset leikit reilun 10 m2:n lastenhuoneessa ovat tunnelmaltaan melko tiiviitä (mistä syystä he oleskelevatkin paljon olohuoneessa).

Muuttaako vai eikö muuttaa – kas siinä pulma

Aina silloin tällöin (yleensä keväällä) saan päähänpiston katsoa millaisia koteja Oikotiellä on tarjolla. Yksi tuollaisista päähänpistoista aikaisemmin tänä vuonna johti siihen, että kävimme katsomassa lähistöllä myynnissä olevaa neliötä.

Haku jäi päälle ja kesällä löysimme asunnon, jollaisesta olemme kauan haaveilleet. Siinä on avarat näkymät, hyvä sijanti koulun ja julkisen liikenteen näkökulmasta, oma tontti ja kiva pohjaratkaisu. Neliöitä tulevassa kodissamme on 99 (ei omaa saunaa kuten nykyisessä) eli melkein 25 neliötä per nuppi. Makuuhuoneet ovat niin suuria, että 4,5- ja 8,5-vuotiaat lapsemme saavat ainakin vielä jokusen vuoden jakaa lastenhuoneen ja minä saan kotiin oman työhuoneen, jolle olisi kyllä kieltämättä ollut käyttöä jo parin vuoden ajan.

Uuteen asuntoomme on tulossa pian putkiremontti ja sen myötä pääsemme taas remontoimaan keittiön ja wc:n/kylpyhuoneen mieleisiksemme. Toiveet uutta kotia kohtaan ovat hyvin korkealla. Tällä hetkellä en osaa kuvitella, että tarvitsisin koskaan suurempaa asuntoa, kun lastenkaan määrä ei ole lisääntymässä. Jos en nykyäänkään ehdi imuroida kuin harvoin, niin miten minulla olisi aikaa hoitaa lisäksi omaa pihaa?!? Jos kaikki menee hyvin, niin asumme puolisoni kanssa uudessa kämpässä vuosikymmeniä. Esikoisemme täysi-ikäistyy jo reilun yhdeksän vuoden päästä, mikä on mahdolliseen asumisaikaan verrattuna lyhyt hujaus.

Kolmellakin hengellä jaettuna 99 neliön asunnossa on jokaiselle tilaa 33 neliötä eli vähemmän kuin Helsingissä keskimäärin.

Millainen on oma asumisväljyytesi nyt? Oletko siihen tyytyväinen? Haluaisitko asua väljemmin vai tiiviimmin?

Tarvitsevatko lapset mielestäsi omat huoneet? Miten teillä on ratkaistu monilapsisen perheen asuminen pienessä asunnossa? Kommentoi!

on helsinkiläinen koulutettu ammattijärjestäjä ja ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja. Blogissaan hän kirjoittaa ehtimisestä ja mahtumisesta, jotta lapsiperheiden, ADHD-oireisten ja yrittäjien arki olisi mahdollisimman sujuvaa. Eveliina auttaa pääkaupunkiseudulla asuvia perheitä perkaamaan ja järjestämään tavaroitaan sekä kotikäynneillä että ”Hyvä järjestys, sujuvampi arki” -kursseilla.

Facebook Twitter