1176365999148122

Heinäkuun ajan pelasin Minimalismipeliä, jossa kuun 1. päivänä luovutaan 1 tavarasta, 2. päivänä 2 tavarasta jne. 31 päivää pitkän kuukauden aikana kotoa poistuu 496 tavaraa. Pelasin peliä itse viimeksi kaksi vuotta sitten, silloin kollegani Ilana Aallon ja n. 500 muun kanssa Facebookissa. Tälläkin kertaa mukana oli Oman elämänsä järjestäjät -ryhmän jäseniä Facebookissa, ainakin sata henkilöä ilmoitti osallistuvansa.

Viimeksi en päässyt maaliin asti, nyt tsemppasin itseni maaliviivan yli väkisin. Motivaattorina toimi syyskuun alkupuolella koittava muutto. Vaikeus ei johtunut siitä, että tavaraa olisi tavaran vähentämisen ammattilaisella jo kohtuudella. Todellisuus kävi ilmi kaappeja penkoessa. Olen sitä järjestäjätyyppiä, joka kaipaa ympärilleen selkeyttä, tyhjiä tasoja ja pintoja… siispä tungen tavarat laatikoihin, kaappeihin ja ovien taakse pois silmistä. Pois mielestä! Mutta tavaroitapa ei voi huijata. Ne eivät haihdu mihinkään, vaikka ne laittaa jemmaan.

Dokumentoin poistoni kuvina Facebook-tapahtumaan ja Instagramiin. Tunnustan, että olin kuun alussa synttäri-festari-10-vuotishääpäivämatkalla Madridissa ja postailin wifin turvin etukäteen ottamiani kuvia lähes viikon ajan. Saman tein viikonloppureissujen yhteydessä kotimaassa. Vaikeinta tuntuikin olevan jokapäiväisen ajan löytäminen projektille ja monesti kuvaaminen venyi myöhäiseen iltaan. Tästä syystä olen sitä mieltä, että erityisesti arkeen ajoittuvan raivaamisen lomassa kannattaa pitää joitakin lepopäiviä, ainakin viikottain.

496 poistoa – mistä & minne?

Poistoja tein niin lastenvaatteista, -tarvikkeista, yhteistyössä lasten kanssa piirustuksista ja leluista, kirjahyllystä, kylpyhuoneen kaapista, korulaatikosta, vaunuvarastosta, mappikaapista, mapeista, paperikasoista, käyntikorttien joukosta, keittokirjoista, keittiön kaapeista, puolison vaatekaapista (hänen avullaan) ja liinavaatekaapista. Ainakin. Papereita perkasin monena päivänä ja niiden laskeminen osoittautui hankalaksi. En alkanut laskea yksittäisiä arkkeja vaan sovin itseni kanssa, että esim. pari paksua nippua – toinen paperinkeräykseen ja toinen tuhottavaksi – yhdessä matkarattaiden kanssa vastasi 23. päivän poistoja. Ylipäänsä laskeminen ja sääntöjen soveltaminen on jokaisen omalla vastuulla. Pääasia, että tulosta syntyy!

En käynyt kotia läpi mitenkään järjestelmällisesti. Suurimpia yksittäisiä poistoja olivat potta ja kahdet rattaat, joista oli vapauttavaa päästä eroon jo ihan tilan takia. Vähiten tilaa toi yksittäisten käyntikorttien perkaaminen, mutta joskus on tärkeintä pitää pyörät pyörimässä. Viimeisinä päivinä haalin yksittäisiä tavaroita poistoon esim. kirjahyllystä sen sijaan, että olisin käynyt läpi kokonaisen kategorian ja päättänyt ensin mitä säästetään, kuten teimme puolison kanssa keittokirjojen suhteen.

Poistoja toimitin sekajätteeseen, paperinkeräykseen ja muihin taloyhtiön keräysjakeisiin, muovinkeräykseen ostarille, lumppukeräykseen (H&M), lastenvaatteita, -tarvikkeita ja leluja MLL:n kirppikselle myytäväksi MLL:n hyväksi, UFF:ille, taloyhtiön ja kirjaston kierrätyshyllyyn, ystäville ja sukulaisille, lahjaksi, sähköelektroniikkaromun (SER) keräykseen. Osan tavaroista sain myytyä Tori.fi:ssä, mutta noin yleensä lahjoitan käyttökelpoiset tavarat eteenpäin. Totuuden nimissä sanottakoon, että jotkin kassit (mm. tuhottavia papereita sisältävä paperikassi) odottavat vielä lopullista poistoa kodin seinien ulkopuolelle. Tässä en näe mitään lisäarvoa sääntöjen noudattamisella pilkun mukaan.

Ryhmän tuki auttaa tasaiseen edistymiseen

Ilman tilivelvollisuutta muita pelaajia ja seuraajia kohtaan en varmasti olisi saanut samaa aikaiseksi. Kotona pelaaminen vaikutti myös muihin perheenjäseniin. Lapset lienevät jo niin tottuneita pari kertaa vuodessa toistuvaan piirustusten perkaamistalkoisiin, että tekivät sitä mielellään. Se on myös kiva tapa pysähtyä ihastelemaan lasten teoksia ja kyselemään mitä ne kuvaavat. Niistä irtoaa monesti yllättävän hauskoja tarinoita! Myös puoliso innostui luovuttamaan peliin vaatteitaan (matkatavaroiden kadottua tilalle nopeasti ostettuja kauluspaitoja Afrikasta ja kaksi ikivanhaa, vuosia käyttämättä ollutta pukua) ja keittokirjojenkin raivaamiseen hän suostui pakottamatta.

Ennen pelaamista kuvittelin eläväni jotenkin esimerkillisesti ja minimalistisesti, mutta kattia kanssa! Kaikkein yllättynein olin jääkaapin yläpuolella olevassa kaapissa olleesta tyhjästä kakkupaperipussista. WT*?!? Myös lahjaksi saamamme IKEA:n puisen, pyörivän tarjottimen luulin olleen jo kauan sitten mennyttä. Siellä se nökötti keittiön alakaapissa silti. Yläasteen papereiden löytämisestä yhdestä lukuisista mapeistani sain kunniamaininnan ”hamsteriguru” eli voin karistaa täydellisyyden illuusion harteiltani ja todeta olevani ihan tavallinen tallaaja muiden joukossa ❤️

Suvereeniuden ansa

Olen muutenkin huomannut viime aikoina sortuvani helposti ajatukseen, että ammattilaisena olisin jotenkin perusasioiden yläpuolella – mikä on tietyisti ihan puppua. Kutsun tätä suvereeniuden ansaksi. Jos on tosi hyvä jossain, niin voi helposti ajatella että lopputuloksesta tulee huippuhyvä ihan lonkalta noin vaan vetäen – vähän niin kuin jos osaa jonkun biisin ulkoa, niin ei tarvitse enää nuotteja.

Silti huomaan monessa asiassa, että Tuija Rummukaiselta oppimani lausahdus

Amatöörit osaavat perusasiat.
Ammattilaiset palvovat perusasioita.

pitää useammin paikkansa.

Esimerkiksi eilen maanantaina kun palasin kesäloman jälkeen töiden pariin, suurin osa päivästä kului suoraan sanottuna Facebookissa pyörimiseen. Sen sijaan tänään (muisti palailee pätkittäin) kaivoin laatikosta esille Vihkokaupasta ostamani muistikirjan ja kirjasin siihen aamulla tärkeimmät tehtävät, suljin Facebookin lounaaseen asti ja sain puoleenpäivään mennessä jo montaa tärkeää asiaa edistettyä.

 

Perusasiat ovat siitä kinkkisisä, että mitä enemmän tietoa jostain asiasta on, sitä sokeammaksi niille itse tulee. On vaikea asettua aloittelijan asemaan ja neuvoa muita. Siksi joskus paras opastaja onkin vertainen, joka on vain askeleen tai pari aloittelijoita edellä. Ja heitähän löytyy mm. Oman elämänsä järjestäjät -ryhmästä Facebookista. Toki olen siellä itsekin mukana tsemppaamassa ja keskustelemassa.

Itse aion entistä enemmän keskittyä perusasioihin sen sijaan, että opettelisin koko ajan lisää ja uutta.

Minimalismipeli alkaa taas alusta!

Elokuussa päätettiin jo ryhmän jäsenten kanssa laittaa uusi peli pystyyn! Osallistun itse mahdollisuuksien mukaan. Muuttopäivä on päätetty syyskuun alkuun ja siihen mennessä täytyy vielä monia kaappeja tyhjentää! Kevyempi tapa osallistua on aloittaa alusta joka viikko: maanantaisin 1, tiistaisin 2… sunnuntaisin 7 tavaraa jne. (kiitos ideasta Susanna!).

Millainen versio minimalismipelistä sopisi sinulle, jotta saat tavaran vähentämisen kotona aluilleen?

on helsinkiläinen koulutettu ammattijärjestäjä ja ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja. Blogissaan hän kirjoittaa ehtimisestä ja mahtumisesta, jotta lapsiperheiden, ADHD-oireisten ja yrittäjien arki olisi mahdollisimman sujuvaa. Eveliina auttaa pääkaupunkiseudulla asuvia perheitä perkaamaan ja järjestämään tavaroitaan sekä kotikäynneillä että ”Hyvä järjestys, sujuvampi arki” -kursseilla.

Facebook Twitter