1176365999148122

Tunnesiteet tai tunnearvo tarkoittaa asiaan tai esineeseen liittyviä tunteita, jotka mittaavat tavaran arvoa tietylle henkilölle. Tunnearvo on jokaiselle henkilökohtainen eikä ulkopuolinen voi arvoida sitä toisen puolesta. Tunnearvoa saattaa olla mitä yllättävimmillä kohteilla. Se on yksi syy siihen miksi ammattijärjestäjä työskentelee aina asiakkaan kanssa. Jopa roskalta vaikuttavalla asialla saattaa olla ihmiselle joku syy miksi sitä säilytetään.

Tunnearvon lisäksi esineillä voi olla käyttöarvoa, jälleenmyynti- tai jälleenhankintaarvoa, statusarvoa tai vaikeasti määriteltävää arvoa.

Käyttöarvo on sitä, että tavara soveltuu vielä alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa ja toimii kenties pikkuvioista huolimatta hyvin. Esimerkiksi vaatteen käyttöarvo voi olla kelvollinen, vaikka siinä olisikin vikoja, joiden takia sen jälleenmyyntiarvo on lähellä nollaa.

Jälleenmyyntiarvo tarkoittaa sitä rahassa mitattavaa arvoa, jonka tavarasta saa myydessä. Tunnearvon ja jälleenmyyntiarvon sekoittuessa omistusefekti nostaa esineen arvoa myyjän mielessä, vaikka puolueettomasti tarkasteltuna tavaran myyntihinta on alhaisempi.

Jälleenhankinta-arvo mittaa sitä kuinka paljon pois heitetyn tai annetun esineen tilalle ostetusta samanlaisesta tai vastaavasta esineestä täytyy maksaa tai kuinka paljon vaivaa hankkimisesta on. Tähän vaikuttaa esineen yleisyys tai harvinaisuus.

Statusarvoa on esimerkiksi merkkivaatteilla, kelloilla ja koruilla sekä autoilla. Niiden avulla käyttäjä viestii omasta arvostaan muille ihmisille.  Statussymbolit vaihtelevat kulttuurista ja aikakaudesta toiseen. Esimerkiksi rusketus on asia, jonka arvostus ja merkitys on vaihdellut edes takaisin.

Vaikeasti määriteltävä arvo liittyy esimerkiksi liiketoimintaan. Osakkeilla on pörssissä teoreettinen arvo, mutta jos niitä ei myy tietyllä hetkellä, ei arvo realisoidu. Yrityskauppoja tehdessä kauppahinta määräytyy erilaisiin arvioihin perustuen. Liiketoimintaan liittyy aina riski eikä ole takeita että ostaja tienää sijoittamasa rahat takaisin.

Jos tunnearvo tuntuu olevan kodin raivaamisen esteenä, voi miettiä seuraavia asioita.

  1. Onko kyseessä tunnearvo vai jälleenhankinta-arvo?
    Vaikuttaako ajatteluusi ”tätä voi vielä joskus tarvita” -tyypiset ajatusmallit? Silloin voi olla kyse siitä kuinka helppoa esineen tilalle on hankkia uusi mikäli huomaa tarvitsevansa pois annettua esinettä myöhemmin. Muista, että tavaran parkkeeraaminen varastoon ei edistä resurssitehokkuutta eikä siksi ole edes ekoteko.
  2. Onko kyse tavaran hankinta-arvosta?
    Mikäli tavarasta eroon hankkiutuminen tuntuu vaikealta, koska se on maksanut paljon, saattaa kyseessä olla uponneiden kustannusten harha. Se kuinka paljon tavara on joskus maksanut ei välttämättä kerro sen nykyarvosta mitään. Kalliitkin vaatteet menevät muodista ja jos niihin ei mahdu tai niille ei ole enää käyttöä, ei niitä auta seisottaa kaapissa.
  3. Ajatteletko tavaran jälleenmyyntiarvoa?
    Pohditko kuinka paljon rahaa esineestä tai vaatteesta saisi, jos sen myisi käytettynä. Myyminen voi kuitenkin olla käytännössä hankalaa ja aikaa vievää. Myymisen ajatteleminen ei vielä tuo rahaa vaan sen eteen on myös toimittava. Onko sinulla taitoa, energiaa, resursseja ja aikaa myydä esinettä? Kuinka paljon käytetyn tavaran jälleenmyyjän palkkio on? Maksaako vaivan?
  4. Oletko varma ettet ajattele esineen statusarvoa?
    Mietitkö millaisen kuvan annat muille itsestäsi ja kodistasi omistamalla tietyn tavaran. Tietysti itseään ja ympäristöään on sallittu koristaa ja sisustaa itseään miellyttävillä esineillä, mutta jos pidät kiinni jostain vain siksi, että ajattelet muiden pitävän sinua parempana koska omistat jotain, mieti omia motiivejasi. Onko ulkoisten merkkien kantamisesta itsetunnollesi hyötyä vai haittaa? Mitä jos luopuisit tavarasta? Olisitko huonompi ihminen? Mitä ajattelet ystävistä, jotka ovat kanssasi vain siksi, että käytät tietyn merkkisiä vaatteita? Kelpaisitko kuitenkin ihan omana itsenäsi?
  5. Tuottaako esine suurimman mahdollisimman hyödyn juuri sinulle vai tarvitseeko joku muu sitä enemmän?
    Tätä voi miettiä jo tehdessään edullisia ostoksia alennusmyynnissä tai kirpputorilla. Jos itselläsi on jo viisi samanlaista mekkoa, ehkä pärjäät ilman. Ajattele, jos joku vähävarainen on ainoan mekon tarpeessa ja se olisi hänelle juuri sopivan hintainen ja kokoinen. Onko sinulla sydäntä viedä sitä kaappiisi pölyttymään, jos pärjäät ilmankin?
  6. Jos kyseessä on todellinen tunnearvo eli esineellä ei ole arvoa muiden kuin sinun silmissäsi, muista etteivät muistot katoa esineiden myötä.
    Jos isoäitisi jäämistöstä on tullut huusholliisi roppakaupalla käyttökelpoisia mutta vähäarvoisia vaatteita, mattoja, verhoja, kodinkoneita ja astioita, voit varmasti luopua osasta. Eivät muistot mummosta lennä roskiin rikkinäisen kupin myötä tai katoa kirpputorille Pelastusarmeijan pakettiauton takavalojen hiipuessa sumuun.
  7. Onko sinulla valokuvaa esineestä todellisesta tilanteesta?
    Löytyykö isoäidin albumeista otos, jossa hän soittaa perintöpianoa 50-vuotisjuhlamekossaan? Kehystä se ja anna piano eteenpäin mikäli et osaa sitä soittaa. Esineitä voi myös valokuvata muistoksi ja säästää kuvat painettuna kirjana tai digitaalisina varmuuskopioina. Vaikkei niihin koskaan palaisikaan, ne eivät ainakaan vie yhtä paljon tilaa.
  8. Palatakseni pianoesimerkkiin -käytä luovuuttasi!
    Opettele soittamaan sitä tai anna pianonsoittoa harrastavan naapurin harjoitella sillä. Onko sinulla suhteellisesti turhan paljon juhlavaatteita? Järjestä useammin juhlia – syitä löytyy kyllä.
  9. Aika on hyvä lääke moneen asiaan – samoin tunnesiteiden purkamiseen.
    Jos emmit joidenkin tavaroiden kohdalla, pakkaa ne valmiiksi lajiteltuina pahvilaatikkoon. Teippaa kiinni ja kirjoita päälle päivämäärä jolloin laatikko viedään (avaamatta!) kierrätykseen. Voit kirjoittaa laatikkoon vielä minne paketti viedään (vaatteiden vai kirjojen kierrätykseen tai muualle?).
  10. Katso Tavarataivas-dokumentti.
    Hyvä elokuva aiheesta on Tavarataivas-dokumentti, joka aloitti tavaroiden vähennysbuumin Suomessa vuonna 2012. Vuokraa tai lainaa elokuva ja tarkkaile suhtaudutko sen jälkeen tavaroihin eri tavalla.

Raivaamista ei välttämättä kannata aloittaa niistä tavaroista, joihin liittyy entiten tunteita. Harjoittele ensin neutraaneilla esineillä esimerkiksi keittiössä tai kylpyhuoneessa.

Anna tunteille tilaa äläkä yritä tukahduttaa niitä. Säästä esineitä, jotka tuottavat sinulle iloa. Älä jemmaa niitä kaappiin vaan päästä ne esille. Ota käyttöön kauneimmat kupit ja nauti niistä.

Kaikella tavaralla ei tarvitse olla hyötyarvoa. Myös esteettinen arvo on tärkeää. Ympäristö vaikuttaa tutkitusti mielialaan ja kauniilla kuvilla ja esineillä on oma tehtävänsä. Niistä voi iloita myös käymällä taidenäyttelyssä tai ikkunaostoksilla. Kaikkea ei voi eikä kannata omistaa.

Jaa oma vinkkisi tunnesiteiden purkamiseen kommenteissa!

on helsinkiläinen koulutettu ammattijärjestäjä ja ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja. Blogissaan hän kirjoittaa ehtimisestä ja mahtumisesta, jotta lapsiperheiden, ADHD-oireisten ja yrittäjien arki olisi mahdollisimman sujuvaa. Eveliina auttaa pääkaupunkiseudulla asuvia perheitä perkaamaan ja järjestämään tavaroitaan sekä kotikäynneillä että ”Hyvä järjestys, sujuvampi arki” -kursseilla.

Facebook Twitter